Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulottua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste neulottua. Näytä kaikki tekstit

Namaste! (eli joogasukat)




Mihinkäs se viikko on taas vilahtanut? Lupailin siis näitä kuvia jo viikko sitten ja olinkin koko ajan kuvitellut väsääväni postauksen alkuviikosta. Mutta meillä alkoi teatterilla harjoitukset ja niiden ohella väänsin ennakkotehtäviä ja niin se vain oli torstai ennen kuin kuvat edes päätyivät kameran muistikortille.
Mutta tässä nämä viimein ovat: joogasukat!
Sain inspiraation näihin joululomalla kun pukki toi tullessaan joogamaton ja pilatesrullan. Vaikka yleensä käynkin hot joogassa, ovat nämä sukat tervetulleet kotona vietettyihin joogahetkiin ja on nämä olleet pari kertaa mukana rullaustunnillakin.
Malli on novitan ja sitä oli mukavaa ja nopeaa neuloa. Olin elänyt jossain kummallisessa harhakuvassa, että on vaikeaa tehdä sukat ilman kantapäätä. Eihän se ollut muuta kuin päätteli vanhat silmukat ja loi uudet tilalle. Naurettavan helppoa. Lankana käytin ohjeen mukaan Nallea (en ole punninnut sukkia vielä mutta menekki oli vajaa 1½ kerää). Ainoaksi hidasteeksi näiden kohdalla syntyi oma hutiluuteni kun menin hukkaamaan yhden äidin upouusista ruusupuu puikoista sohvan uumeniin. Sohva ei suostunut puikkoa luovuttamaan, vaikka kuinka sitä kaivelimme (sen sijaan löytyi kaksi vuotta sitten kadonnut bambupuikko..........). Puikon koko oli tietenkin välikoko 3.25 jota ei lähimmistä lankakaupoista löytynyt. Lopulta ratkaisin homman niin, että siirsin kaikki pitsineuleen silmukat samalle puikolle ja hoidin homman loppuun neljällä puikolla. Oikeastaan pitsineuletta oli helpompi neuloakin kun koko kuvio löytyi samalta puikolta.
Rakastan pitsineuleita. Ne näyttävät kauniilta ja niitä on mukavaa ja suht helppoa neuloa. Langankierroilla ja kavennuksilla pelaanminen on mielestäni tuhat kertaa helpompaa ja miellyttävämpää kuin esim. kirjoneule tai palmikko.
Joten kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen näihin sukkiin! Kun tämä joogasukkien helppous paljastui, on suunnitelmissa jo usemmat uudet.

-Henna

Vauvan paitapeitto




Joku jo kyselikin, että mikä on paitapeitto ja miltä se näyttää. No tällainen siitä tuli.
Ohje on vuoden 2013 ET-lehdestä, lehden järjestämän Ensilahja-kilpailun voittaja. Äiti oli tuonut joskus mulle kaksi kerää Viking of Norwayn Odin superwashia (100% villaa) ja ne olivat pyörineet lankakorissa jo hyvän aikaa, kunnes törmäsin tähän ohjeeseen. Puikkoina käytin 3½ bambupuikkoja.
Tämän työn olin aloittanut varmaan jo yli vuosi sitten. Ohjetta lukiessa tuli kuitenkin jotain hankaluuksia ja jätin koko työn hautumaan, kunnes se vaipui unohduksiin asti. Jouluna löysin tämän kuitenkin taas kaapin kätköistä ja päätin vihdoin saattaa loppuun asti. Edelleen ohje tökki paikkapaikoin, mutta selvisin kaikista ongelmista vaan tekemällä.
Lopputuloksesta tuli aika kiva, vaikka värit ei oo ihan mun tyyliset. Takapuolella on vielä jalkaremmi, jonka avulla peitto pysyy pienen nukkujan päällä paremmin. Tämähän on kätevä käytettäväksi esim. autossa tai sitterissä. Tai mistä mä tarkemmin tiedän kun kokemuksien vauvoista on olematonta.
Tosiaan, kuvaa peitosta käytössä ei ole, koska lähipiiriini ei kuulu ketään pienokaista. Tämä meneekin jonnekin säästöön ja piiloon odottelemaan parempia aikoja.

-Henna

Turbaanipipo

 

 

Voi plääh.
Sain äidiltäni ennen joulua Jonna Hietalan Kerällä -kirjan. Se on täynnä huippukivoja ohjeita, mutta kun ensimmäisenä vastaan tuli turbaanipipo, jota olin jo pitkään ollut vailla, oli selvää mistä aloittaa. Ohje oli helppoakin helpompi, juuri passeli joulupäivien rentoiluun.
Hurraa!
Muttamutta.
Valitsen lankani yleensä fiilispohjalta. Koska Prisman lankavalikoima oli rajallinen, päädyin kerään Novitan Joki-lankaa. 100% villaa, ihanan harmaata ja pehmeää. Puikkoina vitosen bambupuikot.
Loistavaa.
Lähtötilanne ihanteellinen, mutta mitäs sitten. Omaan makuun liian paksut puikot ja hahtuvainen lanka tuottivat hankaluuksia muka helpolta vaikuttaneen puolipatenttineuloksen kanssa. Ensimmäiset kaksikymmentä senttiä olivat pelkkää hampaiden kiristelyä, kunnes pääsin lopulta kärryille hommasta. Jouluaattoyönä lanka loppui kuitenkin kesken. Lisää irvistelyä ja kirosanoja. Uhkasin murtautua lähimmän tavaratalon lankahyllylle, mutta sain hillittyä itseni ja siirsin vastahakoisesti pipon odottamaan pyhien päättymistä. Kun sitten sain toisen kerän lankaa hyppysiini, valmistui pipo samana iltana.
Tämä turbaani neulotaan tasona, jonka jälkeen asetellaan päähän ja ommellaan lopulliseen muotoonsa. Asetteluvaihe tuntui vaikealta. Kirjan ohjeet olivat mielestäni ympäripyöreitä tai sitten minä olin vain yksinkertaisen tyhmä. Pari väärin ommeltua ja purettua yritystä myöhemmin pipo oli kuitenkin päässäni. Totesin kuitenkin, että lankani oli paljon ohuempaa, kuin ohjeen ja lopputulos oli siitä syystä hieman lattea. Itseäni häiritsee myös nuo "korvat" tuossa edessä. Nojaa. Onhan se ihanan lämmin ja menee paremman puutteessa, kunnes jaksan etsiä sopivamman langan ja yrittää uudestaan.
Mitä tästä opimme?
Luultavasti emme mitään.

-Henna

Sukat on sillä makkaralla


Nämä makkarasukat päätyi jouluna lahjapakettiin. Lankana Seitsemän veljestä ja puikkoina taisi olla nro3 tai jotain sinne päin. Koska tein aika pitkät varret, kului lankaa kaksi kerää. Malli on Novitan sukkalehdestä, jonka olen lukenut ja neulonut jo miltei puhki. Näitä sukkia en ollut kokeillut aiemmin, ja itseasiassa tykkäsin lopputuloksesta enemmän kuin osasin odottaa. Lahjansaajakin oli tyytyväinen, mikä on tietysti pääasia. Sukkia oli kivaa tehdä, vaikka sokkona koon arviointi on aina hankalaa. Neuloinkin ensin yhden liian pienen sukan, jonka päädyin purkamaan. Neuloessani olen rasittavan perfektionistinen, pieninkin moka on korjattava ja olen useammin kuin kerran päätynyt purkamaan koko työn. Yleensä vaiva kuitenkin kannattaa.

Tällä hetkellä puikoilla odottaa ainakin vauvan paitapeitto, joogasukat ja kaulahuivi. Paitapeiton kohdalla loppui lanka, joogasukkia neuloessa kadotin yhden puikoista ja kaulahuivin olen purkanut jo kolmesti aloituspisteeseen. Tällainen vuoden aloitus täällä. Onneksi on vielä joulusuklaata lohduttamassa. Taidankin käpertyä lämpimään kainaloon ja laittaa leffan pyörimään. Ehkä se kaulahuivi etenisi edes sentin siinä samalla. 

-Henna